Teknologinen murros haastaa oman kykymme kehittyä - Kuudes Aisti

Teknologinen murros haastaa oman kykymme kehittyä

Sisällöllinen muutos on hyvä, mutta suhteen muuttuminen parempi

Uusia mahdollisuuksia ei päästä täysimittaisesti hyödyntämään, ellemme uskalla myös kyseenalaistaa omaa ajattelutapaamme. Sen lisäksi, että pyrimme tekemään tiedossa olevia asioita entistä paremmin, me tarvitsemme uudenlaista suhdetta omaan itseemme, toisiin ihmisiin, työhön ja ympäristöön.

On kiistämätöntä, että esimerkiksi teknologinen kehitys, kuten algoritmit, robotit, keinoäly ja esineiden internet muuttavat elämäämme, Koneista tulee nopeita ja fiksuja ja toisin kuin ihminen, mitä enemmän ne tekevät töitä, sitä vähemmän ne tekevät virheitä. Lopulta koneet vapauttavat meitä valvomasta ja palvelemasta itseään ja ihmisen työlle sekä muulle elämälle tulee uusia merkityksiä.

Tulevaisuutta ei silti ole kirjoitettu etukäteen.

Teknologisesta tulevaisuudesta löytyy kasapäin mielenkiintoisia visioita. Maailman muutoksesta on puhuttu tuhansissa seminaareissa, webinaareissa ja podcasteissa. Hengästyttävän suuresta kehitysloikasta on kirjoitettu miljardeja lauseita blogeissa ja artikkeleissa ja niiden perusteella on tehty käsittämätön määrä johtopäätöksiä.

Silti kuulemme usein, varsinkin täällä Suomessa, että olemme jääneet digitaalisen kehityksen kärjestä. Kuten Boston Consulting Groupin taannoin julkaisemassa selvityksessäkin todetaan, Suomessa on hienoja suunnitelmia, mutta ne eivät muutu toiminnaksi.

Tätä samaa on valitettu monessa muussakin yhteydessä. Esimerkiksi yhteiskunnan rakenteita on vaikea muuttaa. Niin poliittiset päättäjät kuin elinkeinoelämän toimijat ovat valittaneet, että emme muutu edes silloin, kun näemme, että muutos on väistämätön. 

Lähes kaikkialla puhutaan erilaisten kehitysloikkien tarpeesta, mutta niitä ei millään tunnu syntyvän. Usein loikka ei yllä edes pieneksi askeleeksi.

Jokin siis estää meitä ottamasta niitä ratkaisevia rohkeita askelia.

Kehitysloikka on riippuvainen ajatteluloikasta

On ehkä liioiteltua sanoa, että muutos on väärillä raiteilla tai kokonaan pysähtynyt. Paremminkin kyse on siitä, että uudistuminen on vaiheessa, josta vauhdin kiihdyttämiseen tarvitaan jälleen uudenlaisia keinoja ja uutta osaamista. 

Uudella tavalla ajatteleva ihminen X

Toisin kuin kovin yleisesti yritetään väittää, suurin puute ei välttämättä ole teknologioissa, koulutuksessa tai tiedossa yleensäkään, vaan ihmisten ajattelutavoissa.

Yhtenä kehityksen jarruna ja ajattelun tulppana ovat esimerkiksi erilaiset ryhmänormit. Ryhmänormilla tarkoitetaan sitä, että kun riittävän kauan toistetaan jotakin asiaa totuutena, se alkaa pian muuttua yhteisesti hyväksytyksi normiksi. Ryhmän yhteinen mielipide ohittaa valistuneetkin muut näkemykset ja pahimmillaan se saattaa pysäyttää hyvän kehityksen. 

Ajattelun seuraavalle tasolle siirtyminen vaatii sen, että uskallamme irtautua ryhmänormeista ja teemme samalla loikan sisältötason muutoksesta suhdetason muutokseen. 

Sisältötason muutos on meille tyypillisin tapa kehittää asioita. Sisältötason muutos on sitä, että pyrimme tekemään tietämiämme asioita paremmin. Esimerkiksi opiskelemme uusia asioita, opettelemme käyttämään työvälineitämme paremmin, teemme enemmän ja tehokkaammin. Sisältötason muutosta tarvitaan jatkossakin, mutta se ei riitä loikkien tekemiseen.

Pitkät loikat syntyvät vain suhdetason muutoksilla

Sisältötasoa vaikuttavampi, mutta samalla myös moninkertaisesti haastavampi muutos tapahtuu suhdetasolla. Suhdetason muutos tarkoittaa sitä, että muutamme suhdettamme omaan itseemme ja katselemme sen seurauksena tuttujakin asioita uudella tavalla. Se taas vaatii rohkeutta luopua omista ennakkoasenteista, kykyä käyttää erilaisia ajatuspolkuja kuin tavallisesti, rohkeutta tunnistaa ajattelun vääristymiä ja kykyä kuulla ympäristöä. Siihen tarvitaan myös entistä parempia kommunikoinnin muotoja.

Ajattelun pitää lähteä liikkeelle uteliaisuudesta ja meidän on löydettävä sisäinen lapsemme uudelleen. Herätettävä avoin, nopeasti oppiva ja myönteinen minämme. Tulevaisuuteen katsova ihminen X on aikuinen lapsi.

Vaikka aikuinen lapsi on utelias, hän ei hyväksy mitä tahansa lopputuloksia. Itse asiassa juuri päinvastoin. Avoin suhtautuminen uuteen johtaa siihen, että ymmärrämme entistä paremmin monimutkaisia asioita ja kykenemme tekemään kokonaisuuden kannalta entistä parempia päätöksiä. Lopulta ymmärrämme syvällisemmin omaa itseämme ja tekojemme vaikutuksia ympäristöön.

Suhdetason muutoksella pääsemme kauemmaksi osaoptimoinnista, joka on ollut näkyvä osa teknologista ja yhteiskunnallista murrosta. Jokainen on puhunut oman teknologiansa ja omien palveluidensa puolesta. 

Suhdetason muutoksen seurauksena uskallamme pitää paremmin suuntamme, toimia rohkeammin ja innostuneemmin. 

Se johtaa nopeampaan oppimiseen ja lopulta parempiin tuloksiin.