Persoona ennustaa vain 7 – 8 % työssä onnistumisesta. Tälle tasolle päästään korkeintaan, kun esimerkiksi rekrytoinneissa käytetään persoonallisuustestejä. Itse työssä persoona samanaikaisesti vaikuttaa toki enemmän. Persoonallisuustestien tulos siis selittää ihmisen ratkaisuja, tekee ne jälkikäteen ymmärrettäviksi, mutta hyvin pienessä määrin ennustaa, koska ihminen tekee ratkaisunsa tilanteen ehdoilla ja kokemuksensa kautta, hän haluaa päästä johonkin, tavoittelee ratkaisuilla jotain, ja tätä tilannetta ei testi voi huomioida, ei pohjalla olevan pysyvän persoonallisuuden ohjaaman kuin hyvin pieneltä osin. Ihmisen käyttäytyminen ja toimintastrategiat taas ovat hyvin pysyviä. Jos hän on hankala yhdessä työpaikassa, on hän usein sitä toisessakin, jos työpaikan dynamiikka säilyy samanlaisena. Näin kiteytti Kuudes Aistin HOI-illassa esiintynyt professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
Temperamentti on ihmisen perusominaisuus, joka sellaisenaan ei oikeastaan edes tule kovin usein esiin. Suurin osa meistä on kasvatettu toimimaan sosiaalisissa tilanteissa tilanteen vaatimalla tavalla, vaikka perusluonteemme tai temperamenttimme saattaisi täyden vapauden saadessaan toimia toisin. Sosiaaliset käytösnormit suojaavat meitä huonoilta luonteenpiirteiltä ja hankalalta temperamentilta. Siksi hankalasti käyttäytyviä ihmisiä kohdatessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että ihmiset osaisivat sosiaalisissa tilanteissa toimivat pelisäännöt, kuten kohteliaisuuden muita ihmisiä kohtaan.
Hyvät huomiot – väärät johtopäätökset
Keltikangas-Järvistä kuunnellessa tulee herkästi mieleen, kuinka usein teemme hyvistä huomioista vääriä johtopäätöksiä. Esimerkiksi liitämme ujouteen asioita, jotka eivät siihen kuulu. Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre, ei ole opittu käyttäytymismalli, Ujous tarkoittaa vain sitä, että ihmisellä on sellainen fysiologia, että uudessä ja yllättävässä sosiaalisessa tilanteessa hän hetkeksi salpautuu, eikä heti tiedä, mitä sanoa. Ujous on varsin suhteellista sillä, tuttujen kesken hän saattaa olla mitä vilkkain ja puheliain. Se, mihin tämä piirre johtaa, riippuu kulttuurista. Aasiassa ujoutta on pidetty enemmän arvossa kuin länsimaisessa kulttuurissa. ujouden arvostus siis vaihtelee, mutta ujouden määrä on eri kulttuureissa kuitenkin suhteellisen vakio.
Työelämässä seliviämisessä, ehkä myös menestyksessä, Keltikangas-Järvinen pitää tärkeänä omien vuorovaikutustaitojen kehittämistä. Tässäkin on hyvä ymmärtää, että muodikkaat testit ihmisten persoonallisuustyypeistä eivät usein pohjaa mihinkään ja jos tulos on ristiriidassa ihmisen oman käsityksen kanssa, tulee luottaa itseensä. Ihminen itse yleensä tuntee omat käyttäytymismallinsa. Kun konflikti tulee, niin miten itse toimit, on kaiken itsetuntemuksen kehittämisen ydin. Oman temperamentin ymmärtäminen ja hyvien käyttäytymismallien oppiminen auttaa paljon enemmän eteenpäin kuin kollegan persoonallisuustyypin määrittely.
Lopuksi Keltikangas-Järvinen muistuttaa vielä persoonallisuuskeskusteluun liittyvästä paradoksista. Usein kehityskeskusteluissa arvioidaan osaamisen ja ammattitaidon sijasta ihmisten persoonallisuutta. toisin kuin osaamiselle tai hyvälle käytökselle ei kuitenkaan ole toimivaa asteikkoa. Persoonallisuuden kehittäminen voi tästä syystä johtaa loputtomaan kierteeseen, jossa kehittymistarve on loputon. Ihminen ei koskaan saavuta hyvää tasoa. Se voi kääntyä lopulta itseään vastaan, koska paljonkin edistynyt ihminen kokee, että hän ei koskaan pääse riittävälle tasolle.
Hands on coaching company. Consider it done.